My blog in English: Needle and some thread

maanantai 12. lokakuuta 2009

Tunnustus blogilleni sekä 7 asiaa joita ette ehkä minusta vielä tiedä

Ensiksi haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä, jotka ovat rohkaisseet ja piristäneet minua ihanilla kommenteilla työni menetyksen jälkeen. Sain työnantajaltani sellaisen myönnytyksen että 2kk:n irtisanomisaikana minun ei tarvitse mennä työpaikalle vaan voin käyttää ajan omien asioideni hoitamiseen. Varsinainen työttömyys alkaa siis joulukuun alussa. Nyt voin jo paremmin kun alkujärkytys on mennyt ohi ja osaan jo ajatella asioiden myönteisiäkin puolia. Ystävistäni, teistä kaikista ja käsitöistä saan voimia ja piristystä. Halauksia!

Sain kivan tunnustuksen Kirsiltä. Tunnustukseen liittyy myös haaste kertoa itsestään seitsemän asiaa joita muut eivät vielä tiedä.

Sinänsä tämä on minulle aika hankala tehtävä sillä yleensä höpöttelen kaikki asiani julki vaikka bussipysäkillä istuvalle mummolle niin ei paljoa "salaisuuksia" ole. :D

1. Pienenä halusin että kolmas nimeni olisi Tuulia eikä Tuulikki, koska meidän lähellä asui ilkeä tyttö, jonka nimi oli Tuulikki. Nykyisin nimi ei enää vaivaa. :)
2. Minulla on aina pieni pelko että menetän ystäväni, koska lukioaikana parhaat ystäväni tekivät minulle todella ilkeän tempun hylkäämällä minut ilman että vieläkään tiedän syytä. Pieni piru päässäni sanoo että oli siihen syy oltava ja että se vieläkin on olemassa ja saatan kohdata saman kohtalon. Onneksi järki kuitenkin voittaa pirun ja luotan että hyvät ystäväni pysyvät, koska he pitävät minusta sellaisena kuin olen, vikoineen kaikkineen. :) Halaus ystävilleni (myös teille täällä blogimaailmassa tapaamilleni).
3. Tämä ehkä saattaa olla joillekin jo tuttu asia, mutta nyt kun menetin työni niin harkitsen todella vakavasti alanvaihtoa. Yritän kääntää tämän huonon jutun elämäni parhaaksi tilaisuudeksi tehdä se muutos josta olen pitkään haaveillut.
4. Kirsin tunnustuksista yksi passaa minullekin eli se että ärsyynnyn jos toinen ihminen on liian hidas. Ehkä se johtuu siitä että itse menen vauhdilla sekä puhumisessa että asioiden päättämisessä niin odottelu ei ole vahvimpia puoliani.
5. Lähdin 19-vuotiaana au pairiksi hetken mielijohteesta. Luin sunnuntai-Hesarista ilmotuksen, mietin minuutin ja soitin ilmoituksen yhteyshenkilölle. Seuraavana päivänä ilmoitin perheelleni lähteväni parin viikon päästä Itävaltaan puoleksi vuodeksi. En ollut siihen mennessä käynyt ulkomailla (paitsi Haaparannassa) enkä ollut koskaan matkustanut lentokoneessa.
6. Olen hyvä nippelitiedoissa ja trivial pursuitissa. Luen paljon ja tietyt jutut jäävät päähäni vaikkei niillä ole mitään järkevää käyttötarkoitusta elämässä. Joskus mietinkin että päässäni on niin paljon "turhaa" tietoa että sinne ei mahdu välillä mitään järkevää, olenkin luonteeltani vähän kuin hajamielinen professori. :D
7. Minulla on vilkas mielikuvitus ja joskus hihittelen itsekseni keksimilleni jutuille. Sanomattakin lienee selvää että keskellä Kuopion toria yksinään hihittely saattaa herättää ihmetystä muissa ihmisissä. :) Nytkin hihittelen itsekseni tätä kirjoittaessani, mutta mieheni on siihen jo tottunut. ;D

Jatkan tätä haastetta seuraaville blogiystävilleni: Vattumato, Heidi, Lennu, Mustikka, Illinkilli, Makepeace ja Ulla. Mutta en minä pahastu jos ette halua paljastaa sielunne syövereitä. :)

Säännöt:
1. Kopioi kuva ja liitä blogiisi
2. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
3. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
4. Anna tunnustus seitsemälle
5. Linkitä nämä blogissasi
6. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

7 kommenttia:

Makepeace75 kirjoitti...

Kiitos haasteesta. :o) Katsotaan saanko jatkettua; minäkin olen sellainen lörppä, että kaikki asiani ovat jo tiedossa. :DD

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos haasteesta :/ öö, ne seitsemän totuutta minusta. Jestas, mie taas en oo kovin lörppä, mutta enköhän minä jotain tule lörpöttelemään lähiaikoin...

pirren kirjoitti...

Itselläni ainamin ammatin menetys (2005) on vasta nyt alkanut muuttua omassa mielessä todelliseksi mahdollisuudeksi vaikuttaa omaan elämään ja sen laatuun. Rohkea rokan syö, joten reippasti kohti uusia tuulia :-)

Pike kirjoitti...

Onnea alan vaihtoon - toista tällaista tilaisuutta ei ehkä heti tule. Mitä mahdat suunnitella :)?

Päivi kirjoitti...

Heh, minun toinen nimi on Tuulia ja pöljänä pikkutenavana se häiritsi, kun kaikki tunsivat erään kehitysvammaisen naisen, jolla oli sama nimi. Ei haittaa minuakaan enää, lähinnä hävettää kuinka höpö sitä on lapsena...
Nyt haluaisin olla Lumi Tuulia, enkä P Tuulia ;) Isä olis halunnut nimekseni Meri-Tuulia - ei haittais sekään :)

Onnea vain alan vaihtoon ja uusiin tuuliin elämässä! Toivotaan että edellisen työn loppu olisi uuden ja paremman alku :)

Ulla kirjoitti...

Kiitos haasteesta! Kiirusta meinaa olla mutta kun löytyy sopiva väli yritän miettiä ja kirjata blogiini seitsemän asiaa. Multa noita pitäisi löytyä aika monta kun en hirveästi itsestäni lörpöttele julkisesti.

Kirsi kirjoitti...

Mielenkiintoista luettavaa. Minutkin on ystävä pettänyt aikanaan ja ainakaan minun kohdalla luottamus ei ole palannut edes siinä määrin ettenkö aina ja kaikkialla epäilisi muita ihmisiä... Parhaita ystäviä en tietenkään suoralta kädeltä epäile, mutta jos yksi petti, niin miksi ei toinenkin. Tää on semmoinen juttu, että siitä ei pääse ikinä :( Eikös semmoinen sanontakin ole, että pahimman haavan tekee uskottu (ystävä)... tai jotain sinne päin.